Oodi opiskelijoiden työssäkäynnille
Katrin Puolakainen
Ihmettelen joka kerta, kun joku silmäätekevä mediassa paheksuu opiskelijoiden työssäkäyntiä. Nyt kaikki pois sieltä työelämästä, mars koulunpenkille, jotta teidät saadaan työelämään! Miksi työskentelystä opintojen ohella on tullut paha peikko, joka jollain tavalla koituu nykynuorison turmioksi?
Ei se turhaa työtä ole, mitä opiskelijat opintojensa ohessa tekevät. Vaikea uskoa, että kukaan olisi luonut työpaikkoja, joiden ainoa tarkoitus on viivästyttää opiskelijan valmistumista. Työelämän tarpeet ovat nykyisin erilaiset ja pirstaloituneemmat kuin mitä ne ovat olleet joskus aikoinaan. Usein työnantajien tarve osa-aikaisiin työntekijöihin löytää vastakappaleensa opiskelijoiden tarpeesta osa-aikaisiin töihin. Opiskelijat tulevat paikkaamaan perheellisiä iltaisin ja viikonloppuisin sekä hoitavat vakituisen henkilökunnan työt silloin kun nämä ovat lomilla.
Ei voi mitenkään olla huono asia, jos opiskelijat samalla, kun tankkaavat aivonsa täyteen teoriaa ja tietoa opiskelemastaan alasta, oppivat myös työelämän pelisäännöt ja käytännön taitoja. Kaikki työkokemus on arvokasta, myös omaan alaan liittymätön. Mitä moninaisempia töitä on elämänsä aikana tehnyt ennen päätymistä siihen ”oikeaan työhön” (joksi valmistumisen jälkeistä oman alan työpaikkaa usein kutsutaan), sitä laajemman käsityksen se tarjoaa siitä, mitä muilla sektoreilla tehdään ja miten maailma yleensä pyörii siellä vähän etäämmällä omasta navasta. Tällaisen työkokemuksen kautta on myös mahdollista laajentaa omaa käsitystä siitä, mihin kaikkeen sitä omaa koulutustaan voi käyttää. Juristeillekin on tarjolla mitä erilaisimpia työtehtäviä, joita ei helposti tule ajatelleeksi.
Jos on niin onnekas, että pääsee tekemään oman alan töitä jo opiskeluaikana, se se vasta palkitsevaa onkin: ai nämäkö ovat niitä asioita, joissa hallinto-oikeuden peruskurssilla opitut tiedot tulevat käyttöön? Uskomatonta mutta totta, kuivaltakin tuntuva pala teoriaa on huomattavasti mielenkiintoisempaa, kun sille löytää jonkin todellisen käyttötarkoituksen. Näin työnteko myös edistää opiskelua, asiat jäävät paremmin mieleen ja niille on helpompi löytää paikka kaiken sen informaatiomäärän keskellä. Matkalla oman alansa ammattilaiseksi on elintärkeää osata yhdistää oppimansa teoria käytäntöön. Nimenomaan tämän yhdistämisen ja sen tarjoamien ratkaisujen valjastamisen käyttöön oppii huomattavasti tehokkaammin töissä kuin yliopistolla.
Valtion pitäisi ehdottomasti kannustaa opiskelijoita työskentelemään opintojensa ohessa oman halunsa ja jaksamisensa mukaan. Samalla laillahan niistäkin tehdyistä työtunneista kertyy verotuloja valtion kassaan. Ihmiset (myös opiskelijat) ovat sitäpaitsi yleensä tehokkaimmillaan, kun saavat tehdä asioita, jotka heitä oikeasti kiinnostavat. Opiskelu ja työnteko eivät näin ollen sulje toisiaan pois, vaan päinvastoin parantavat monien suoritusta kummallakin rintamalla. Ei ole missään nimessä väärin keskittyä vain opiskeluun, mutta työssäkäyvien opiskelijoiden parjaaminen laiskuudesta, maan kilpailukyvyn heikkenemisestä ja kaikesta muustakin pahasta (tänäänkin satoi vettä) sen sijaan on.